Jotain kuitenkin tuli tässä tehtyä. Seuraava kaveri pyyteli lusikkakoruja joten niitä tuli taas tehtyä.
Samalla kun koruja tein niin ajattelinpa että ehkä uusi omistaja haluaa rasian koruille. Pahvista nopeasti taittelin rasian rannekorulle.
Niin ja löytyihän se oma porakone, toki tässäkään hiustenväri ei pettänyt taaskaan ja parempi puoliskoni sai hyvät naurut. Olen siis omistanut pienen käsivaralla toimivan porakoneen jo pitkään, mutta jotenkin ajattelin että se ei tähän hommaan sovellu. Plus olin jo unohtanut miten homma pelittää, ja viime kerralla kaikki ei mennyt ihan putkeen. Niinpä olin haudannut ideat porailla yhtään mitään, ettei vaan tule sanomista! Päätin kuitenkin kaivaa poran esille, ja siitä riemu ratkesi. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta! Onneksi kuitenkin sain reiät lusikoihin ja homma jatkui.
Tuli siinä kaiken kommellusten sivussa tehtyä korvakorut piristämäään päivää. Joskus siis olen haalinut jostain itselleni vanhan näppäimistön ja tässä sitten oli lopputulos.
Ihana karvaystäväni Danny on innokas bloggaaja ja toki myös askartelija. Danny ei vaan ehkä itse tiedä että välillä hankaloittaa hommia, vaikka kuinka apuna yrittää olla!
Nyt kohti uusia ideoita! Jospa hetkeksi edes unohtaisin nämä lusikat ja keksisin jotain uutta.
Juu ja niin Juhannussukat edistyy! Toinen jo valmiina, mahdollisuudet on siis saada ne valmiiksi Juhannukseksi! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti