Hopealusikoille jatkoa

Kirpparilta löydetyt hopealusikat pyörivät mielessä jatkuvasti, joten oli kaivettava ne laatikosta ja laitettava mietintämyssy päähän..
Periaatteena oli että tämän on yhden lusikan työ..
Työkalut esille ja työstämään.

Vähän vasaralla hakkausta naapureiden iloksi..

Kyllä se hopea pihtien kanssa taipuu nätisti. Tietysti rosoisuutta näkyy koska täysin vapaalla kädellä kaiken tein, eikä apuna ollut mitään muottia.

No lopputulos oli yllättävän hyvä jälleen. Ainakin omaa silmää lopputulos miellytti, vaikka pinta ei täysin tasainen ole, mutta eipä sormuksen omistajakaan ole täysin täydellinen.
Melko kieroon sain hopealusikan.

Löytöjä ja Titaanien kohtaaminen

 LÖYTÖJÄ

 

Lähdettiin kaverin kanssa katsastamaan täysin meille uutta kirpparia. Kirpparilta yllättäen löytyikin vaikka mitä askarteluun! Varsinkin lisää hopealusikoita! Enää ei tarvitse hetkeen käydä äidin hopealaatikolla, ja äidin olla huolissaan siitä, että vahingossa ottaisin häälahja lusikat. Samalla silmään osui vanhoja valokuvia, tiedän toki että mielipiteet jakaantuu näiden suhteen, onhan kyseessä oikeista ihmisistä ja heistä otetuista valokuvista. Jotenkin en vaan voinut jättää näitä sinne! Samalla päässä alkoi rullata ajatuksia siitä mitä näistä voi syntyä. Rakastan vanhoja valokuvia, niissä on sitä jotain. Onkin vääryys, että olen syntynyt ihan väärään aikaan.
Ylipäätään rakastan kaikkea vanhaa, mikä on joidenkin mielestä romua :D



TITAANIEN KOHTAAMINEN

Olen sentään saanut kokea iki-ihanat c-kasetit, ja sen kuinka sormi valmiina odotat radiosta kappaletta minkä haluat nauhoittaa. Sitten kasetti korvalappustereoihin ja voi sitä kelaamisen määrää, että pääset kuuntelemaan suosikkikappaletta uudelleen ja uudelleen.

C-kasetit on pyörinyt mielessä jo pitkään, mitä niistä voisi tehdä ja viimein sen keksin! C-kasetit lähti mukaan äidin kätköistä, samalla yritin pääompelijaa tästä hommasta konsultoida, muttä eihän äiti ymmärtänyt alkuunkaan mitä olin taas puuhaamassa.

Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi se, että kaivoin oman mummon vanhan ompelukoneen kaapista! Tämä oli titaanien kohtaaminen! Vaikka ompelu ala-asteella sujui liiankin hyvin, tämän vanhan Husqvarnan kanssa ei olla sinut. Yleensä meidän kohtaamisesta ei tule mitään, en edes ymmärrä miten ihmeessä olen saanut välillä sen koneen niin solmuun!

Nyt oli vain aloitettava nätisti, jutella kauniisti ja toivoa parasta! Oli vielä sekin, että piti ommella vetoketju, mitä en ihan hetkeen ollu tehnyt. Ja mikä ihmeen vetoketjupoljin?!?! (tästä kuulin vasta jälkikäteen).

No, lopputulos oli parempi mitä odotin, olin tyytyväinen jopa itsekin! Kaavamuovi toimi tässä hyvin ja sinne juuri mukavasti sujahti kaikki kortit ja on käytössä muovaantunut hyvin. Onnistunut homma varsinkin, jos ei lasketa sitä, että ensimmäisellä kerralla pussista tuli liian pieni ja jouduin ottamaan alusta. Ja se yksi ompelukoneen neula mikä meni katkeamaan... Hengissä selvisin tästä kohtaamisesta, ompelukone meni kuitenkin nopeasti takaisin kaappiin, katsotaan koska kaivan sen uudelleen esiin!

Operaatio Juhannussukat

Niin ihana ilma! Pakko oli kertätä kimpsut ja kampsut sekä suunnata ulos nauttimaan auringosta. Nopeasti jotain tekemistä mukaan, niinpä päädyin lankaan ja puikkoihin. 
Nyt vihdoin itselle pitkät villasukat! 
Olen niin rauhaton luonne että en jaksa mitään liian monimutkaisia neuloksia, varsinkaan jos päätä pitää vaivata laskemisella. Joten ihan nopealla tyylillä olisi tarkoitus saada nämä valmiiksi. Joten tavoite ajaksi otin juhannuksen, yleensä kun mökillä tulee vilu juhannusyönä.
Aikaa pitäisi olla siis saada ne valmiiksi. Neulomista hankaloittaa rakas kissani joka tykkää syödä varsinkin villalankaa, niinpä neuletyöt pitää aina haudata kaapin syövereihin heti, kun työn käsistään laskee. Muutaman kerran olen aamulla huomannut että syystä tai toisesta neulehommiini on yön aikana ilmestynyt reikiä.
Suuresti ihmettelen miten edes olen ostanut harmaata lankaa, no siihen tuli nyt päädyttyä, mutta katsotaan mitä tästä tulee, kunhan työ etenee.
Tietysti jää nähtäväksi saanko molemmat sukat jalkaan juhannuksena vai joudunko tyytymään vain yhteen :D Pahimmassa tapauksessa minulla on toisessa jalassa vain varsi! Välillä minun into lopahtaa tohon neulomiseen!

Lusikoista on moneksi

Vastaan on monissa putiikeissa ja messuilla kävellyt ihastuttavia lusikkakoruja, niinpä minäkin päätin käydä äidin hopealusikkalaatikolla. Idea lähti liikkeelle kun ystävälläni oli syntymäpäivä tulossa ja joku omaperäinen lahja oli taas keksittävä, ja tietysti itsetehty!
Onneksi isä oli nuorena poikana ollut kova urheilemaan ja menestynytkin alakoulun kisoissa. Aikaa ennen nykypäivää, sai koulun kisoista lusikoita palkinnoksi, jotka nykyään koristaa laatikon pohjaa.
Toki jouduin pyytämään isää poramaan lusikoihin reiät, koska minulla ei siihen vielä omasta takaa löydy välineitä. Yllättävän useasti siis myös isäni saa kärsiä minun päähänpistoista!
Reiät saatiin menestyksellä porattua ja sitten taivuttelemaan. Toki itseänikin nauratti homman eteneminen, koska en omista minkäänlaisia korusepän välineitä. Kumikärkiset pihdit toki olisi asiaa auttanut paljon, koska omista pihdeistä jää painaumat lusikan varteen taivuttaessa. Mutta keinot tähänkin löytyi, käärin ohutta huopaa pihtien päälle ja valmista tuli, ilman minkäänlaisia naarmuja.
Rakas ystävä sai rannekorun ja oli jopa ilahtunut saadessaan taas vaihteeksi minun näpertämän lahjan, ihme ja kumma koru oli vielä juuri sopivan kokoinen.

Samalla tottakai valmistui myös itselle rannekoru, mutta kuvassa on lahjaksi mennyt.
Lusikat oli tarkoituksella valittu melko ajattomiksi. 

Vihdoinkin!

Pitkän haaveilun jälkeen vihdoinkin päädyn perustamaan blogin! Blogin aiheena on pientä ja suurta askartelua paskartelua, joka on suurin intohimoni leipomisen ohella!

Lähinnä omaksi iloksi teen milloin mitäkin, ja toki kaikki ystävät joutuvat aina kärsimään itsetehdyistä lahjoista :D 

Ennen kaikkea rakastan kaikkea vanhaa, useimpien mielestä rakastan kaikkea romua.

Tässä jotain omista mieltymyksistäni..