Operaatio Juhannussukat

Flunssa pääsi minut yllättämään ja hidasti vähän menoani joten oli hyvää aikaa jatkaa sukkaoperaatiota.. Olihan ne vähän pahasti vaiheessa, ja pelko alkoi jo olla että ne eivät ehdi valmistua.

No kuitenkin sain kaivettua puikot taas esille ja vihdoin valmista tuli!

 Aluksi oli kyllä tarkoitus tehdä vaan harmaat sukat, mutta olisi ne kyllä olleet vähän liian tylsät minulle :D
Joten lisäsin vähän väriä!

Varsiin päätin vielä laittaa virkatut rusetit koristeeksi!

Enää ei haittaa vaikka Juhannuksena olisikin kylmä!

Vaatteiden tuunailua

Seikkailin tuolla internetin ihmeellisessä maailmassa, ja löysinpäs taas niiiiiin paljon ideoita joita oli kokeiltava.
Vuorossa oli kankaanpainanta! Ensin oli vaan haettava kaupasta kangasväriä.

Palapelin palat puuttui joten päätin, että itsetehdyt saavat kelvata tähän hommaan! Sitten vaan töpöttämään väriä!
Ihme ja kumma en saanut sotkettua väriä mihinkään muuhun kuin siihen minne oli tarkoitus. Olihan kyseessä kuitenkin valkea toppi ja musta kangasväri!

Lopputulos oli sitä mitä piti!

Näpertelyä

Hiljaiseloa on hetki ollut, kun yllättäen sain ystävän kylään, eikä sitten viitsitty pistää askartelukerhoa pystyyn.

Jotain kuitenkin tuli tässä tehtyä. Seuraava kaveri pyyteli lusikkakoruja joten niitä tuli taas tehtyä.

 
Samalla kun koruja tein niin ajattelinpa että ehkä uusi omistaja haluaa rasian koruille. Pahvista nopeasti taittelin rasian rannekorulle. 

Niin ja löytyihän se oma porakone, toki tässäkään hiustenväri ei pettänyt taaskaan ja parempi puoliskoni sai hyvät naurut. Olen siis omistanut pienen käsivaralla toimivan porakoneen jo pitkään, mutta jotenkin ajattelin että se ei tähän hommaan sovellu. Plus olin jo unohtanut miten homma pelittää, ja viime kerralla kaikki ei mennyt ihan putkeen. Niinpä olin haudannut ideat porailla yhtään mitään, ettei vaan tule sanomista! Päätin kuitenkin kaivaa poran esille, ja siitä riemu ratkesi. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta! Onneksi kuitenkin sain reiät lusikoihin ja homma jatkui.

En tietenkään saanut itse porata vaan minulle haluttiin näyttää miten homma toimii.

Tuli siinä kaiken kommellusten sivussa tehtyä korvakorut piristämäään päivää. Joskus siis olen haalinut jostain itselleni vanhan näppäimistön ja tässä sitten oli lopputulos.

Homma oli nopea ja erittäin helppo! Sainpahan jotain uutta kun lähdin kauppaan ruokaostoksille!

Ihana karvaystäväni Danny on innokas bloggaaja ja toki myös askartelija. Danny ei vaan ehkä itse tiedä että välillä hankaloittaa hommia, vaikka kuinka apuna yrittää olla!

Nyt kohti uusia ideoita! Jospa hetkeksi edes unohtaisin nämä lusikat ja keksisin jotain uutta.

Juu ja niin Juhannussukat edistyy! Toinen jo valmiina, mahdollisuudet on siis saada ne valmiiksi Juhannukseksi! :D

Lusikkakoruja

Ystävä ihastui lusikkarannekoruun ja halusi itselleenkin sellaisen, toki ihan omilla lusikoillaan. Se oli siis jatkoa lusikkakoruille. Rannerengas syntyi jo vanhasta muistista. Hieno siitä tulikin ja uusi omistaja oli iloinen, olihan korussa hänen omat nimikirjaimet.

Mutta jäljelle jäi lusikan kuppiosa. Jotain käyttöä niillekin tulisi keksiä, niin saa koko lusikat käytettyä. Olihan sentään kyseessä ystäväni syntymälahjaksi saadut lusikat. Hetken mietittyäni niistä tuli sitten korvakorut! Koko lusikka oli käytetty!

Ystäväni sai uudet korut juhliin ja sattui violetit helmetkin juuri hänen mekkoonsa sopivaksi!

Mää oon niin hurahtanu näihin lusikoihin! :D

Kesäkassi

Olin pääkirkolla hakemassa vähän uusia ideoita. Sieltä löyty hyvinkin yksinkertainen ohje kangaskassin tekemiseen. Liimaharsolla huopaa kiinni kassiin ja valmista. Päätin sitten ottaa kivaa huopaa, liimaharsoa ja kassin mukaan, varsinkin kun myyjä kehui kuinka helppoa tämä on! Ja olihan nykyinen kassi jo aika huonossa kunnossa.

Helppoa kyllä, mutta joku oli unohtanut kertoa minulle miten kova kissani on askartelemaan!

Pieniä hankaluuksia oli leikata mieleisiä kuvia irti.
Kuvat leikattu, liimaharsosta samanlaiset palat ja sitten silittämään. Kaikki sujui muuten loistavasti kunnes piti aloittaa suojapaperin irroitus! Ilman kynsiä oli tosi kivaa! Hermo siinä meinasi mennä, mutta loppujen lopuksi sain suojapaperinkin irti ja viimeinen silitys! 
Olin ehkä aluksi vähän hätäinen, joten sain silittää useampaan otteeseen kiinni niitä kuvia. Kassi tuli kuitenkin valmiiksi!

Hopealusikoille jatkoa

Kirpparilta löydetyt hopealusikat pyörivät mielessä jatkuvasti, joten oli kaivettava ne laatikosta ja laitettava mietintämyssy päähän..
Periaatteena oli että tämän on yhden lusikan työ..
Työkalut esille ja työstämään.

Vähän vasaralla hakkausta naapureiden iloksi..

Kyllä se hopea pihtien kanssa taipuu nätisti. Tietysti rosoisuutta näkyy koska täysin vapaalla kädellä kaiken tein, eikä apuna ollut mitään muottia.

No lopputulos oli yllättävän hyvä jälleen. Ainakin omaa silmää lopputulos miellytti, vaikka pinta ei täysin tasainen ole, mutta eipä sormuksen omistajakaan ole täysin täydellinen.
Melko kieroon sain hopealusikan.

Löytöjä ja Titaanien kohtaaminen

 LÖYTÖJÄ

 

Lähdettiin kaverin kanssa katsastamaan täysin meille uutta kirpparia. Kirpparilta yllättäen löytyikin vaikka mitä askarteluun! Varsinkin lisää hopealusikoita! Enää ei tarvitse hetkeen käydä äidin hopealaatikolla, ja äidin olla huolissaan siitä, että vahingossa ottaisin häälahja lusikat. Samalla silmään osui vanhoja valokuvia, tiedän toki että mielipiteet jakaantuu näiden suhteen, onhan kyseessä oikeista ihmisistä ja heistä otetuista valokuvista. Jotenkin en vaan voinut jättää näitä sinne! Samalla päässä alkoi rullata ajatuksia siitä mitä näistä voi syntyä. Rakastan vanhoja valokuvia, niissä on sitä jotain. Onkin vääryys, että olen syntynyt ihan väärään aikaan.
Ylipäätään rakastan kaikkea vanhaa, mikä on joidenkin mielestä romua :D



TITAANIEN KOHTAAMINEN

Olen sentään saanut kokea iki-ihanat c-kasetit, ja sen kuinka sormi valmiina odotat radiosta kappaletta minkä haluat nauhoittaa. Sitten kasetti korvalappustereoihin ja voi sitä kelaamisen määrää, että pääset kuuntelemaan suosikkikappaletta uudelleen ja uudelleen.

C-kasetit on pyörinyt mielessä jo pitkään, mitä niistä voisi tehdä ja viimein sen keksin! C-kasetit lähti mukaan äidin kätköistä, samalla yritin pääompelijaa tästä hommasta konsultoida, muttä eihän äiti ymmärtänyt alkuunkaan mitä olin taas puuhaamassa.

Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi se, että kaivoin oman mummon vanhan ompelukoneen kaapista! Tämä oli titaanien kohtaaminen! Vaikka ompelu ala-asteella sujui liiankin hyvin, tämän vanhan Husqvarnan kanssa ei olla sinut. Yleensä meidän kohtaamisesta ei tule mitään, en edes ymmärrä miten ihmeessä olen saanut välillä sen koneen niin solmuun!

Nyt oli vain aloitettava nätisti, jutella kauniisti ja toivoa parasta! Oli vielä sekin, että piti ommella vetoketju, mitä en ihan hetkeen ollu tehnyt. Ja mikä ihmeen vetoketjupoljin?!?! (tästä kuulin vasta jälkikäteen).

No, lopputulos oli parempi mitä odotin, olin tyytyväinen jopa itsekin! Kaavamuovi toimi tässä hyvin ja sinne juuri mukavasti sujahti kaikki kortit ja on käytössä muovaantunut hyvin. Onnistunut homma varsinkin, jos ei lasketa sitä, että ensimmäisellä kerralla pussista tuli liian pieni ja jouduin ottamaan alusta. Ja se yksi ompelukoneen neula mikä meni katkeamaan... Hengissä selvisin tästä kohtaamisesta, ompelukone meni kuitenkin nopeasti takaisin kaappiin, katsotaan koska kaivan sen uudelleen esiin!